Kun pelko pehmentää aivot
Tuijotan katse lasittuneena huoneen nurkkaan, kuivaten samalla kyyneliä silmänurkista. Tärisen viltin alla ja haluaisin työntää sormet kurkkuun, koska tämä ahdistus ja pelko oksettaa minua! Töissapäivänä töiden jälkeen havaitsin ruskeaa tuhrua pyyhittäessä ja soittelin asiasta päivystysapuun,jossa nainen tokaisi minulle kylmästi "se menee kesken jos on mennäkseen!" purskahdin puhelun jälkeen lohduttomaan itkuun, mutta koitin nähdä valoa tunnelin päässä ja ajatella tämän olevan täysin normaalia. Googlen syövereistä löytyi monta blogikirjoitusta, joissa vastaavanlaiset tilanteet ovat päättyneet onnellisesti ja ovat saaneet vauvan täysaikaisena syliin,mutta kyllä sieltä aika paljon löytyi karua faktaa varhaisesta keskenmenostakin. En yhtään tiedä millä fiiliksillä enää olen. Tänään aamulla tuli jo ihan verta,mutta mieltäni lohdutti se ettei hyytymä löytynyt. Soitin taas päivystykseen ja äitiysneuvolaan sekä ties minne! Minua varoiteltiin jo, et raskaus on mahdollisesti mennyt k